1. |
Astu sisään
00:13
|
|||
2. |
||||
Eikö se laxo wimmattu ole
Jocta kertoimuxet nämät tule
On siel yxi huone
Iosa wanhat cuningat cuole
Iotca wscaldauat heiden luo
Niille calman väki tuhon suo
Waicka cuinga ialon mielen he tuo
Ei tänne wijsaat tuu
Ios iocu hyfwällä tahdolla
Tahtoo sinne kijwetä
Salaperäisiä metallija keräämän
Eli wuorenhedellmän ryöstämän
Käy hälle mieckan calpaten
Wuorenhedellmän ryöstäjät
Käy heille mieckan calpaten
Costox ahneudesta, rickauden himosta
Onpi se sowelias maxu takaisin
|
||||
3. |
Miekkamyrsky
07:49
|
|||
Kun laaksoissamme sota soi
ja halla nälän tuskat toi
Tantereen tarmolla taiston loi
Hän möytä vaaroiss' ollut on
on nähnyt veripäivät
on voitot, tuskat tappion,
joist' ikiarvet jäivät
Kaukometsän taa jo päivä painui
kun hän, toivon, tuskan vaihemailla
Talviyönä järven jäällä istui
On suvilämmin sää,
ja sydänmailla elokuun nyt tää;
vesillä, mailla tuuli
vain hiljaa henkäilee
Nyt kunne urhon vanhan
Sää kaunis viehtänee
Täll' erää kunne mahtoi
noin olla ukon tie
Ja päivä laski lempeän jo kesäillan kehtoon
Majoille, maille riutuva valahti rusko ehtoon
Väsynyt päivän vaivoista miesparvi vaeltaa
Se päätti työnsä, riemuiten nyt kotiin palajaa
Työn päätti, sadon kalliin sai, se päivän raskaan raatoi,
Vihollisjoukon rohkean sai vangiksi tai kaatoi
Ol' aamun koissa lähtenyt jo sitä kohtaamaan
Kun voitto vihdoin saatiin, loi ilta jo varjojaan
|
||||
4. |
Varjojen viitta
05:25
|
|||
Keskellä yön pimeyttä
Varjon viittaan langennut
Kuule kuinka tuulet puhaltaa
Ees musta taivas avartaa
Paatoksella puisen purteni
Myrskyn keskellä matkaa
Milloin vuoret tulee näkyviin
Ja öinen ukonilma lakkaa
Perillä mua oottaa vanha ikuisuuden herra
Maassa joka iänpäivät ollut ikitalven turmelema
Silloin kuulee kutsun jostain kaukaa kantavan
Kutsuu mua luokseen, hänen tupaansa tulemahan
Toi ääni suuri öisen tähtitaivaan kannelta kaikuu taas
Joka myrksynsilmäs' sadeilman lakkaamaan saa
Mä hiiskumatta kuuntelin
Ei sanaakaan hukkaan lennä
Yö puoles' oli, ylikin
Kun vihdoin muistin mennä
Hän saatellen viel ovellaan
Puristaa kättäin iloissaan
Aika onpi asteleva tuohon hyiseen pahaan maahan
Jos' muinovuorten huipulla mä tietämyksein saatan
Mis elä ei edes jatuleiden jättiläiset
Jonka katto on kuin kuori, jäässä ollut ajat iäiset
Korkealla vuorten suojassa
Hipovi taivaankantta käsillänsä
Mist' muinoin noussut on suurin jumala
Mihin kuolleet viety lepäämään rauhaansa
Usvan alla lausuu vanhoja sanojaan
Kutsuu niillä tänne taikojaan
Mistä tänne toi ittes, ootko mua palveleva
Varjonviitta yltäni nyt häviää
Hän sen riuhtaisee, hävittää
Riekaleiksi se repeää
Sitten miekkansa mulle ojentaa
Sanoo mulle:
"Palaa vuorilta, upota miekka veteen"
"Olet valmis"
Olen valmis!
|
||||
5. |
||||
kuiskaus alkuun:
"Paistaos armahin aurinko,
hellitä hempeä pouta,
jotta lähtisi sydänten jää
ja sulais rintojen routa.
Terve päivä pohjolahan,
terve suvinen aika,
terve lepikot lehtimaan,
kullan käköset helkkymään"
Takaisin erämaahan
Pitkältä matkalta
Etsin sitä tuttua
Johonkin kadonutta
Kenties metsänpeittoon kääriytynyttä
Tai lammen läpi kaikonnutta
Sen toisella puolella
Henkien valtaan vajonnutta
Arvoitus
Kuin hiljaiset sanat yössä
Usvan peitossa välkkyvinä
Välillä kirkkaina
Taas äkkiä sinne eksyneinä hämärinä
Mutta jossain se on
Olemassa, oleva
Joskus luokseni palaava
Sitä ennen katse kaukaisuuteen
Ja tulevaan
Yhä sitä hakien
Arvoitus
Kuin hiljaiset sanat yössä
Usvan peitossa välkkyvinä
Yht'äkkiä hopea usva väistyy tieltä
Kuu katoaa ja aurinko hukuttaa valoon
Kutsun kuulen, onks' tässä mitään mieltä
Myönnyn noihin sanoihin
Enää turha juosta pakoon
Usvan alta se linna piirtyy eteen
Se mikä ennen edestäin' ain pirstaleina uppos veteen
Ikävä ei enää oo, nyt astun suureen oveen
Linnanvaltijain loveen
"Ja kun valtija seisoo
Edessäni
Muistuu lampi tuo metsän
Ja samalla
Kasvot linnanvaltijan, ikivanhan vartijan
Piirtyvät
Tyyniksi kuin lampi jumalmetsän sydämessä."
Etsimäni
Löytynyt
|
||||
6. |
Streaming and Download help
If you like Kaikkivaltias, you may also like:
Bandcamp Daily your guide to the world of Bandcamp